Perillä hyppäsin ensimmäiseksi hotellihuoneen sänkyyn, koska sehän on sallittua.
Toivuttuani matkan rasituksista pienen levon jälkeen lähdimme tutustumaan uusiin maisemiin.
St. Peter-Ordingissa vuorovesi-ilmiö näkyy joka päivä ja sen halusimme tietenkin nähdä.
Iltapäivällä oli laskuvesi ja vesi pakeni rannalta melkein silmissä ja sain lisää tilaa juosta. Rannalla ei ollut juuri ketään muita, vaikka keli oli ihan mukava. Nuo pienet pisteet tuolla horisontissa ovat ihmisiä. Tilaa oli siis jokaiselle.
Rannalla oli erikseen alueet koiravieraille ja siellä koirat saivat juosta ja uida vapaana. Toisena päivänä, kun oli aurinkoista, rannalla oli hämmästyttävän paljon koiria. Minä tutustuin muutamiin uusiin kavereihin, mutta eivät ne olleet niin kivoja kuin Sipi.
Isäntä löysi tällaisen hienon kapulan, jolla leikin vedessä ja maalla.
Uiminen oli niin kivaa! Pyysin isäntää heittämään kepin mereen uudestaan ja uudestaan, monta kertaa!
Aallokko oli kova, mutta minä olen kovempi!
Kävelimme vähän syrjemmäs, ja siellä ei ollut mitään vahdittavaa, joten uinnin jälkeen päätin suoda itselleni pienen lepohetken.
Levon jälkeen lähdimme kävelemään hiekkasärkkää eteenpäin. Maata tuli koko ajan enemmän ja enemmän näkyville ja meidän retkestämme tuli pidempi kuin arvasimme. Yhteensä kävelimme koko päivän aikana melkein 20 km.
Päivät oli niin rankkoja, että illat nukuin sängyssä peiton alla ihan kanttuvei. Hotellihuoneen pehmeä sänky oli oikein mukava.
Kolmantena päivänä isäntäväki alkoi pakkaamaan laukkujaan ja arvasin että kotiinlähtö on lähellä. Kävin hotellihuoneen takapihalle makaamaan ja esitin, että jään tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti