Minä ja Oikku-sisko tervehdimme heitä iloisesti, kuten aina. Minto-äiti oli hieman varautunut vieraita kohtaan, kun yksi pentu toisensa jälkeen on kadonnut vieraiden mukana jonnekin.
Kaikki muutkin tervehtivät vieraita äänekkäästi ja nätisti. Benin katkennutta hammastakin esiteltiin (ihan oikein sille, mitäs kurmotti minua - vaikka kyllähän se Rommin vika oikeasti oli).
Vieraat allekirjoittelivat jotain papereita, ja sitten kasvattajaäitini Tiina nosti minut pentulaatikosta kesken unien. Taisi olla tunteellisempi hetki hänelle kuin minulle. Sitten sullouduttiin autoon, missä yhteydessä uusi isäntäväki oli unohtaa sekä takin että käsilaukun. Edessä oli parin tunnin automatka halki lumisen maiseman. Minä halusin katsella ikkunasta melkein koko ajan enkä pelännyt paljoakaan.
Perillä uudessa kodissa tapasin uuden perheeni kolmannen jäsenen nimeltään Rekku. Hän on todella mielenkiintoinen. Tarkemmin ajatellen Rekku taitaa olla uusi idolini, jota ihailen ja matkin joka käänteessä. Hän murahteli minulle toisinaan, ja takavarikoi välittömästi omaan petiinsä kaikki lelut joihin ehdin koskea, mutta uskon että meistä tulee parhaat kaverit.
Tässä ensivaikutelmiani uudesta kodista:
Tuolla olisi taas jotain uutta kiinnostavaa.
Narusta Rekku ei ole niin mustasukkainen.
Mitäköhän kaikille sisaruksille kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti